Hei te siellä! Olen jo kauan halunnut palata yhden rakkaimman ja arvokkaimman tavan pariin, ajatusten ja tunteiden purkamisessa, eli kirjoittamiseen. Nyt on se hetki. Kirjoittaminen oli minulle vuosia se tapa, jolla kävin läpi ajatusmaailmaani ja jäsensin tunteitani. Nyt on aika alkaa jälleen hyödyntämään tätä ja ottaa irti kaikki ajatusten myllerryksestä sekä niiden ihmeellisistä koukeroista. Ehkäpä nämä kirjoitukset herättävät ajatuksia myös teissä siellä.
Ensimmäisenä haluaisin kuitenkin esittäytyä hieman, varsinkin jos et tiedä miusta vielä mitään.
Täällä ruudun toisella puolella kirjoittaa Selina eli mie. Olen kotoisin Pohjois-Karjalasta ja asunutkin täällä koko ikäni. Olen 34-vuotias, yhden pikkuruisen, kohta 4-vuotiaan pojan äiti. Jäin leskeksi ja poikani kanssa kahden kaksi vuotta sitten. Siitä alkoi elämäni uusi luku ja se on tuonut mukanaan niin paljon kaikkea uutta, arvokasta sekä uudenlaisen tavan arvostaa elämää.
Vaikka takana onkin usean vuoden vastoinkäymisiä, surua, epätoivoa ja epätietoisuutta tulevasta. On se kaikki kasvattanut minusta sen, joka tällä hetkellä olen. Osaan arvostaa itseäni, elämää sekä sen tuomia hetkiä entistä enemmän. Olen uskaltanut kuulla vahvemmin omaa ääntäni, oppinut tiedostamaan omaa arvoani ja tekemään päätöksiä omiin arvoihini nojaten. Ei edelleenkään elämä ole ruusuilla tanssimista, ei tietenkään. Mutta asennoituminen asioihin, on aiempaan verrattuna erilaista. Tämä on meidän ainut elämä ja siitä on tehtävä juuri oman näköinen. Se hetki, jossa sinulla on hyvä olla.
Olen saanut elämääni myös jotain niin arvokasta, jota en oikein osaa edes määritellä. Kohtasin aivan upean, avarakatseisen ja sydämellisen ihmisen. Hänen kanssaan olen saanut nauraa, iloita, itkeä, surra, purkaa tuntojani, olla kuuntelijana ja kuunneltavana. Yhdessä ollaan saatu molemmat elämään jotain, jonka arvoa ei voi edes mitata. En olisi koskaan voinut kuvitellakaan että jotain tällaista voisi tapahtua. Ennen kaikkea, arvostan sitä, kuinka hänen kanssaan voin olla täysin oma itseni ja tuoda itsestäni kaikki puolet esiin.
Meille on muodostunut kuusihenkinen perhe, jossa arki on yhtä höpötystä, hulinaa, touhua ja tohinaa. Mie olen aina unelmoinut isosta perheestä ja nyt miulla onkin yhden lapsen lisäksi myös kolme ekstralasta, joista jokainen on miulle niin rakas ja tärkeä. Ihaninta miusta on nähdä kuinka miun poika on ottanut heidät ihan kuin omiksi sisaruksikseen ja kuinka kaikki välittävät toisistaan niin paljon. Meillä on turvallinen ja rakastava koti, jossa lasten on hyvä kasvaa ja kehittyä ja jossa he voivat aina tukeutua vanhempiin asiassa kuin asiassa.
Tämä on vain pienen pieni pintaraapaisu elämästäni ja tästä hetkestä. Tästä on hyvä aloittaa ja tämä teksti inspiroi vain kirjoittamaan lisää. Tekstini eivät luultavasti koske useinkaan yritystäni, työtäni tai kauneusalaa. Luulen että niissä tulee olemaan enemmänkin omia mietintöjä, jotka tunnen itselleni arvokkaiksi kirjoittaa.
♡ Selina
Vastaa